Kausi 2019 alkaa polkemaan jalansijojaan tulevalla viikolla 23. Helleilmamassa ulottautuu meille kun vahvalle näyttävä sulkukorkeapaine ottaa tilaa maamme kaakkoispuolelta ja avaa näin ollen lämpöpumpun Mustalle merelle. Aaltoillen maassamme viihtyvä ilmamassa tuo sykäyksittäin helleilmamassaukkosia eteläisiltä ilmansuunnilta kuljettaen niitä pohjoiseen.
Yllä GFS:sän ilmamassamallinnusajo 16.6 päivälle. Pelkästään tähän malliin luottaminen noin kauaksi on hyvin epävarmaa, mutta mallianimaatioita selatessa voidaan todeta tilanteen olevan melko aukoton ja kohtuu hyvällä ennustettavuudella sanoa yli +20 lämpötiloja tarjoilevan suursäätilan jatkuvan vielä pitkäänkin.
Seuraavan kahden viikon aikana saatetaan takoa kesäkuun salamamäärä, sillä ns.kilojoulekeliä on tarjolla useaan otteeseen eikä pelkästään nopeina pyrähdyksinä. Järjestäytyneenpiin ukkosiin on tyypillisesti rajalliset mahdollisuudet, mutta alkavan viikon aikana tuulikenttä vaikuttaa osin lupaavaltakin rajumpien ukkossysteemien muodostumisen kannalta. Ukkosten muodostumista arvioitaessa mietitään usein missä ”moodissa” konvektiivinen kenttä käyttäytyy. Syntyykö iso ukkosrintama vai runsaasti irtoukkosia? Vai jotain muuta? Seuraavan kahden viikon aikana näyttelevää pääsääntöistä moodia tykkäisin kutsua ”helleilmamassamoodiksi.” Se on tarkottaisi tyypiltään laaja-alaisia runsaasti salamoivia monisoluisia ukkosryppäitä, joissa esiintyy tuulidynamiikan suomin valtuuksin beta mittakaavan nauhajärjestelmiä. Vivahteeksi helleilmamassamoodi tarjoilee joku vuorokausi yhteinäisemmän hiukan pituussuunnassaan laahaavan MCS:ssän joka pudottaa kesän sademäärät alleen muutamaan tuntiin.
Ukkosbongarin suosikkiparametriä CAPE:a on hauska herkutella pitkällekin ennustemallinnuksissa kun helleilmamassamoodi on päällä ja kartta läväyttää aina muutamille päiville rutkasti väriä tännekin pohjolaan. Vaikka ennustettavuuden kannalta tällä ei ole juurikaan tekemistä, niin kertoo se chaserille silti että nyt on ruuti kuivaa.